greg3347 kirjoitti:
> http://theoccidentalquarterly.com/
>
> Open site, scroll down to article named in header.
>
> greg
>
No niin jenkki-hörhöt suksikaapas vittuhun täältä kunnon ihmisten
nyyssi-ryhmästä kunnon ihmisiä häiritsemästä.
Kun ette kuitenkaan sitä ymmärrä tehdä, niin tässä teille
iltalukemiseksi vähän Kalevala-tietoutta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kalevala
Kalevala on Suomen kansalliseepos. Se perustuu Elias Lönnrotin
(1802--1884) vuodesta 1828 alkaen kokoamiin kansanrunoihin. Nämä runot
ovat kalevalaista runoutta, eli ne on tehty kalevalaiseen runomittaan.
Kalevalan sisältämät runot eivät ole suoraan runonlaulajien laulamassa
muodossa, vaan niitä on muokattu, niiden kieliasua on yhtenäistetty ja
korjailtu, sekä joitakin osia runoista on siirretty toiseen paikkaan ja
eri asiayhteyteen kuin alun perin muistiin merkityissä runoissa. Osan
Lönnrot on runoillut itsekin muodostamaan yhtenäisiä juonikuvioita.
Kalevalan alussa on luomismyytti, jonka mukaan maailma syntyi sotkan
munasta. Kalevala kuvaa muun muassa Kalevalan ja Pohjolan kansojen sekä
eri päähenkilöiden välisiä kiistoja, kostoreissuja ja kosiomatkoja sekä
Sammon rakentamista ja ryöstöä. Tapahtumat päättyvät kristinuskon tuloon.
Sisällysluettelo
[näytä]
* 1 Historia
o 1.1 Kalevalan synty
o 1.2 Kalevalan runojen kerääminen ja julkaiseminen
o 1.3 Kalevalan nimi
* 2 Kalevalan tapahtumat
o 2.1 Kalevalan henkilöt
o 2.2 Kalevalan maantiede
* 3 Kalevalan vaikutus
o 3.1 Kalevalan uudemmat mukaelmat
o 3.2 Kalevalan innoittamia rock- ja metalliyhtyeitä
* 4 Katso myös
* 5 Viitteet
* 6 Aiheesta muualla
[muokkaa] Historia
[muokkaa] Kalevalan synty
Eeppisen runouden perinne löytyy lähes kaikkialta maailmasta.[1] Monissa
tapauksissa sitä on myös koottu kirjoitetuiksi eepoksiksi, joista
länsimaissa tunnetuimmat Kalevalan syntyaikaan lienevät olleet
Homeroksen kirjoittamaksi väitetyt Ilias ja Odysseia. Kalevalakaan
tuskin olisi syntynyt ilman edeltäneiden eeposten mallia. [2]
Muinaissuomalaiset eivät tunteneet kirjoitusta, joten tarinat siirtyivät
seuraaville sukupolville laulujen, loitsujen, taikojen ja runojen
avulla, jotka opeteltiin ulkoa. Lapset oppivat ne vanhemmiltaan tai
kiertäviltä runonlaulajilta. Jotkut laulut kertoivat tositapahtumista,
jotkut kuvitelluista muinaisista sankareista. Viron eeppisen runouden
kokoelma, Kalevipoeg, jota myöhemmin ryhdyttiin pitämään
kansalliseepoksena, on samaa sukulaiskansojen perinnettä kuin
Kalevalakin. Kalevalainen runomitta on tutkijoiden (mm. Matti Kuusi)
mukaan syntynyt ehkä jo ennen ajanlaskun alkua.
Kalevalaisten runojen synnystä on kaksi voimakasta tutkimustraditiota,
joiden välinen kiistely on ollut ajoittain katkeraakin[3]. Runojen
länsisuomalaisuutta korostava tutkimustraditio, jonka merkittäviä
kannattajia ovat olleet Julius Krohn, Aksel Borenius, Kaarle Krohn,
Jalmari Jaakkola, Matti Kuusi ja Anna-Leena Siikala, arvelee monien
Kalevalan runojen aiheiden tulleen Lounais-Suomesta, mistä ne olisivat
levinneet idemmäs ja pohjoisemmaksi.
Kalevalamitan käyttö alkoi hitaasti kadota Länsi-Suomessa ja myöhemmin
muualla uskonpuhdistuksen jälkeen, kun luterilainen kirkko kielsi
laulutradition pakanallisena ja toisaalta kun eurooppalainen painoihin
ja riimeihin perustuva runon muotokieli levisi maahan. Länsi-Suomessa
kalevalamitta väistyi 1600- ja 1700-lukujen kuluessa. Savossa ja
Pohjanmaalla se eli pidempään. Vienan Karjalassa perinne säilyi näihin
päiviin saakka.[4] Matti Pöllä ja Matti Kuusi ovat esittäneet, että
merkittävä osa kalevalaisesta runodesta olisi tullut Karjalaan
Pohjanmalta ja Savosta tulleiden siirtolaisten mukana. Pöllä on myös
esittänyt, että näiden siirtolaisten joukossa saattoi olla myös
nuijasodan jälkiselvittelyitä pakenevia tai noituudesta syytettyjä
tietäjäsukuja. Pöllän mukaan Vienan alueella talletetun runouden juuret
löytyvät Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla esiintyneestä perinteestä,
mutta siinä on myös Karjalasta ja Savosta saatuja vaikutteita. [5]
Toisena traditiona on Kalevalan karjalaisuutta korostava suunta, jonka
edustajiin ovat kuuluneet Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen, August Ahlqvist,
Eemil Nestor Setälä ja Viktor Jenisejev. Tämän näkemyksen mukaan runot
olisivat syntyneet keräysalueillaan. Lönnrot totesi Uuden Kalevalan
alkusanoissa, että runot olivat syntyneet "Permiassa" Vienanmeren
länsirannikolla. Näkemys runojen karjalaisesta perinteestä vallitsi
tämän jälkeen pari vuosikymmentä ja vain tarkasta sijainnista
kiisteltiin kunnes Aksel Borenius esitti teorian runojen läntisestä
alkuperästä. Nykyisin jyrkkä vastakkainasettelu on laantumassa ja on
vallalla käsitys, että Karjalassa oli sekä läntistä ja itäistä
runoperinnettä. [6]
[muokkaa] Kalevalan runojen kerääminen ja julkaiseminen
1800-luvulla suomalaiset kiinnostuivat vanhojen kansanrunojen
muistiinmerkitsemisestä, vaikka jo 1700- luvulla Turun Akatemian
professori Henrik Gabriel Porthan ja hänen oppilaansa Christfried
Ganander keräsivät kalevalaista sanastoa Mythologia Fennica teokseen.[7]
Kajaanin piirilääkäri Elias Lönnrot kiersi Kajaanista itään olevilla
Vienan Karjalan alueilla kokoamassa vanhoja runoja. Lönnrot kiersi
keruumatkoilla myös nykyisessä Suomessa, lähinnä kuitenkin Itä-Suomessa.
Muusta Kalevalasta poiketen Kullervo-runon alkuperä on Inkerissä, josta
sen keräsi ja toimitti Lönnrotille D.E.D. Europaeus.[8] Monet muutkin
keräsivät runoja, ja niitä on saatu talteen paljon. Suomen
kansanrunousarkisto onkin maailman suurin.
Ennen nykyisin Kalevalana tunnettua teosta, joka ilmestyi vuonna 1849,
Lönnrot julkaisi useita ns. esitöitä, jotka pohjustivat laajamittaista
eeposta. Tällaisia olivat esimerkiksi Lemminkäinen (1833, 825 säettä),
Väinämöinen (1833, 1867 säettä), Naimakansan virsiä (1833, 499 säettä),
Runokokous Väinämöisestä (1833, 16 runoa, 5052 säettä), Kalevala taikka
Vanhoja Karjalan Runoja (ns. Vanha Kalevala vuodelta 1835, 32 runoa,
12078 säettä) sekä Kanteletar (1840).
Niin sanottu Uusi Kalevala, jota useimmiten kutsutaan pelkäksi
Kalevalaksi, valmistui vuonna 1849. Se sisältää 50 runoa ja 22795
säettä. Lönnrot oli kerännyt Vanhan Kalevalan aineistoon lisää ennen
kaikkea Kullervo- ja Lemminkäis-runoja, lyyrillisiä runoja ja loitsuja.
Uuden Kalevalan jälkeen Lönnrot julkaisi vielä kouluja varten lyhennetyn
version Kalevalasta vuonna 1862, johon kuuluivat kaikki Kalevalan 50
runoa mutta säkeitä vain 9732 kappaletta.
Kalevala on käännetty useille kielille, ensimmäisinä mm. ruotsiksi
(1841, Uusi Kalevala 1864-68), ranskaksi (1845/67), venäjäksi (1847/89),
saksaksi (1852), unkariksi (1871), englanniksi (1888) ja viroksi
(1891-98).[9][10]
[muokkaa] Kalevalan nimi
Kalevala on Kalevala-eepoksessa esiintyvien sankarien kotipaikan tai
kotimaan nimi. Kalevalan toisintonimenä esiintyy Väinölä. Alkuperäisessä
kansanrunoudessa Kalevala mainitaan vain satunnaisesti. Nämä säkeet on
tallennettu vuonna 1837 Kellovaarassa:
»Tuoll' on neitoset kisassa,
Kaunokaiset karkelossa.
Noilla Väinölän ahoilla,
Kalevalan kankahilla.»
(SKVR:1158)
Lönnrotin päätös valita Kalevala sekä sankarien kotipaikan että koko
eepoksen nimeksi ei kuitenkaan ollut satunnainen. Kaleva on mytologinen
hahmo, ja varsinkin Kalevanpojat olivat tunnettuja tarinoiden muinaisia
jättiläisiä niin Suomessa kuin Virossakin. Kalevanpoikien mukaan on
nimetty myös Viron kansalliseepos Kalevipoeg.
[muokkaa] Kalevalan tapahtumat
Akseli Gallen-Kallela: Sammon taonta
Akseli Gallen-Kallela: Sammon taonta
Akseli Gallen-Kallela: Sammon puolustus
Akseli Gallen-Kallela: Sammon puolustus
Runot 1--10: Ensimmäinen Väinämöis-jakso: Maailman ja ensimmäisen ihmisen
luominen; Väinämöisen ja Joukahaisen kohtaaminen; Joukahainen lupaa
sisarensa Ainon käden Väinämöiselle vastineeksi elämästään; Aino
hukuttautuu; Joukahainen kostaa; haavoittunut Väinämöinen ui Pohjolaan
ja tapaa Pohjolan emännän; Väinämöinen lupaa järjestää taitavan sepän
takomaan Sammon, ihmeellisen, rikkauksia tekevän myllyn, vastineeksi
tämän tyttärestä; Väinämöinen tuo Ilmarisen Pohjolaan ja hän tapaa
Pohjolan tyttären; Sampo taotaan.
Runot 11--15: Ensimmäinen Lemminkäis-jakso: Lemminkäinen ryöstää Kyllikin
ja he tekevät valan: ei käy Lemminkäinen sodissa eikä Kyllikki kylillä,
mutta valat kuitenkin rikotaan ; Lemminkäinen matkustaa Pohjolaan
kosimaan Pohjolan tytärtä paremmaksi vaimoksi; teot jotka Lemminkäisen
tulee suorittaa: hiihtää Hiiden hirvi (onnistui toisella yrittämällä) ja
suistaa Hiiden ruuna ja ampua Tuonelan joutsen; märkähattu karjapaimen
kuitenkin surmaa Lemminkäisen ja heittää tämän ruumiin Tuonelan virtaan;
Lemminkäisen äiti haravoi poikansa Tuonelan joesta ja luo tämän
uudelleen henkiin.
Runot 16--18: Toinen Väinämöis-jakso: Väinämöinen matkustaa Tuonelaan
tavatakseen Antero Vipusen ja saadakseen ohjeet veneen rakentamiseksi;
Väinämöinen purjehtii Pohjolaan; Ilmarinen ja Väinämöinen kilpailevat
Pohjolan tyttären kädestä.
Runot 19--25: Ilmarisen häät (ensimmäinen Ilmaris-jakso): Ilmarinen
suorittaa Pohjolan tyttären avustuksella vaaditut tehtävät: kyntää
kyinen pelto, suistaa Tuonen karhu ja tuoda Tuonelan hauki Tuonelan
joesta; Ilmarisen ja Pohjolan tyttären häät; kertomus oluen panemisesta.
Runot 26--30: Toinen Lemminkäis-jakso: Lemminkäinen on kaunainen, koska
häntä ei ole kutsuttu häihin; hän matkustaa Pohjolaan ja voittaa
Pohjolan isännän kaksintaistelussa; armeija manataan kostamaan
Lemminkäiselle; Lemminkäinen pakenee äitinsä neuvosta Saareen;
palattuaan kotiin hän huomaa kotinsa poltetuksi; hän palaa Pohjolaan
kumppaninsa Tieran kanssa kostaakseen; Pohjolan emäntä jäädyttää meret
ja Lemminkäisen täytyy palata kotiin.
Runot 31--36: Kullervo-jakso: Untamo surmaa veljensä Kalervon väen,
paitsi vaimon, joka synnyttää Kullervon; Untamo yrittää surmata
Kullervon, mutta epäonnistuu; Kullervo myydään orjaksi Ilmariselle;
Ilmarisen vaimon piinattua Kullervoa esimerkiksi leipomalla kiven leivän
sisään Kullervo vannoo kostoa ja vaimo tulee surmatuksi; Kullervo
pakenee ja löytää perheensä vahingoittumattomana läheltä Lappia;
Kullervo viettelee neidon ja havaitsee tämän myöhemmin omaksi
sisarekseen; sisar surmaa itsensä; Kullervo tuhoaa Untamolan surmaten
Untamon suvun ja palattuaan kotiin huomaa kaikkien kuolleen; Kullervo
surmaa itsensä.
Runot 37--38: Toinen Ilmaris-jakso: Ilmarinen takoo itselleen vaimon
kullasta ja hopeasta, mutta toteaa tämän kylmäksi ja hylkää hänet; tämän
jälkeen Ilmarinen ryöstää Pohjolan toisen tyttären Pohjolasta; tämä
loukkaa häntä, joten hän hylkää hänet loitsien tämän lokiksi; Ilmarinen
kertoo Väinämöiselle Pohjolan väen huolettomasta elämästä, jonka Sampo
takaa.
Runot 39--44: Sammon ryöstö (kolmas Väinämöis-jakso): Väinämöinen,
Ilmarinen ja Lemminkäinen purjehtivat ryöstämään Sampoa; vene jää kiinni
suuren hauen harteille; Väinämöinen surmaa hauen ja sen leukaluusta
tehdään ensimmäinen kantele; Väinämöinen tuudittaa kaikki Pohjolan
salissa uneen laulullaan, ja Sampo ryöstetään; kurjen parkaisu herättää
Pohjolan väen; Pohjolan emäntä loihtii sumun ja Iku-Turson pysäyttämään
ryöstäjät; tämän jälkeen hän loihtii suuren armeijan, muuttaa itsensä
kokoksi ja taistelee Sammosta; Sampo putoaa mereen.
Runot 45--49: Louhen kosto Kalevalalle: Pohjolan emäntä lähettää
Kalevalan väelle tauteja ja karhun surmaamaan karjan; hän piilottaa kuun
ja auringon sekä varastaa tulen Kalevalalta; Väinämöinen ja Ilmarinen
palauttavat tulen ja Väinämöinen pakottaa Pohjolan emännän palauttamaan
auringon ja kuun taivaalle.
Runo 50: Marjatta-jakso: Marjatta tulee raskaaksi syömästään puolukasta
ja synnyttää pojan tallissa, vertautuen Neitsyt Mariaan ja Jeesukseen;
hänen vanhempansa kiroavat ja hylkäävät hänet; Väinämöinen määrää pojan
suolle surmattavaksi; poika alkaa puhua ja soimaa Väinämöistä,
muistuttaen tätä nuoruuden synneistä; Virokannas kastaa pojan Karjalan
kuninkaaksi; Väinämöinen suuttuu ja purjehtii pois, jättäen perinnöksi
soiton ja kanteleen ja rukoillen kateudelta välttymistä.
[muokkaa] Kalevalan henkilöt
Katso myös: Luettelo Kalevalan henkilöistä
Akseli Gallen-Kallela: Aino-triptyykki
Akseli Gallen-Kallela: Aino-triptyykki
Kalevalan päähenkilö on tietäjäsankari Väinämöinen, joilla on
taianomaiset laulun ja soiton lahjat. Hän on ollut osallisena jo
maailman luomisessa. Hän soittaa kanteletta, joista tärkein on tehty
hauen leukaluusta. Väinämöisen vaimonetsintä on yksi keskeisistä
teemoista. Hän ei kuitenkaan koskaan löydä vaimoa --- muun muassa yksi
neidoista, Joukahaisen sisko Aino, hukuttautuu mieluummin kun nai
Väinämöisen. Väinämöinen osallistuu Sammon ryöstöön Pohjolasta.
Seppo Ilmarinen on sankarillinen seppä, joka vertautuu germaanisen
mytologian Weylandiin ja kreikkalaiseen Daidalokseen. Hän rakensi muun
muassa taivaankannen ja Sammon. Myös hän osallistuu Sammon ryöstöön.
Louhi, Pohjolan emäntä, on šamanistinen Kalevalan viholliskansan
Pohjolan matriarkka. Yhdessä vaiheessa hän siirtää auringon ja kuun
paikoiltaan ja varastaa tulen Kalevalan väeltä. Hän lupaa tyttärensä
Ilmariselle palkkana Sammon rakentamisesta.
Joukahainen on Väinämöisen nuori haastaja, joka lupaa sisarensa Ainon
Väinämöiselle hävittyään laulukilpailun. Joukahainen yrittää kostaa
Väinämöiselle surmaamalla tämän. Hänen yrityksensä epäonnistuu, mutta
johtaa siihen, että Väinämöinen lupaa rakentaa Sammon Louhelle
vastapalveluksena siitä, että tämä pelasti hänet.
Kullervo on kostonhaluinen ja itsetuhoinen hahmo, joka on syntynyt
orjaksi ja myyty Ilmariselle. Hän raivoaa usein ja tekee lopussa itsemurhan.
Lemminkäinen on komea mutta häikäilemätön sankari. Hänen äitinsä joutuu
hakemaan hänen ruumiinsa Tuonelan virralta ja palauttamaan hänet
henkiin, missä toistuu Osiris-myytti. Myös Lemminkäinen on mukana
ryöstämässä Sampoa.
[muokkaa] Kalevalan maantiede
Pääartikkeli: Kalevalan maantiede
Kalevalaisessa runoudessa esiintyy niin tunnettuja kuin myyttisiäkin
paikkoja. Monet Kalevalan tapahtumat liittyvät sankarien kotimaan
Väinölän eli Kalevalan maan ja kylmän ja uhkaavan Pohjolan
kanssakäymiseen. Näiden välillä käydään taisteluja, mutta myös juhlitaan
yhdessä häitä.
Varsinkin uhkaavan Pohjolan ja Väinölän sijainnista on useita teorioita.
On esimerkiksi ajateltu, että Pohjola olisi ollut jossain Pohjanlahden
perukoilla. Toisten mukaan Pohjola ei kuitenkin ainakaan alkujaan
perustu mihinkään todelliseen paikkaan, vaan on perustaltaan myyttinen.
Tämän käsityksen mukaan Pohjolalla olisi selitetty maailmankaikkeuden
rakennetta. Vastaavasti kuin äärimmäisessä etelässä taivaankannen
reunalla on kuuma Lintukoto, on äärimmäisessä pohjoisessa,
maailmanpylvään juurella kylmä Pohjola. Pohjolaa on myös käytetty
selittämään tautien, vihollisten, pimeyden, kylmän ja pahan alkuperää.
Sankarien kotimaan taas uskovat monet sijainneen siellä, missä
sankaritarinoita on laulettukin. Tämä on usein ollut kalevalaisia runoja
laulaneiden runonlaulajien käsitys.
[muokkaa] Kalevalan vaikutus
Kalevalalla on ollut suuri vaikutus suomalaiseen taiteeseen erityisesti
1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa. Se on innostanut niin
kirjallisuutta, musiikkia kuin kuva- ja veistotaidettakin. Kalevalasta
ovat saaneet vaikutteita mm. Aleksis Kivi, Eino Leino, Juhani Aho,
Robert Kajanus, Jean Sibelius, Oskari Merikanto, Erkki Melartin, Leevi
Madetoja ja ennen kaikkea Akseli Gallén-Kallela. Kalevala on inspiroinut
monia kirjailijoita myös Suomen ulkopuolella, mm. Henry Wadsworth
Longfellowia ja J.R.R. Tolkienia.
Kalevala sisältää arvokasta tietoa suomalaisten ja karjalaisten
vanhoista uskomuksista ja myyteistä. Tätä tietoa voivat hyödyntää niin
tutkijat kuin maallikotkin. Kalevalan pohjalta on myös kehitetty
pitkälle vietyjä olettamuksia ja ajatusleikkejä (esim. Timo Heikkilän
tutkimukset). Kalevalaa ainakin sivuaa myös Ior Bockin teos Bockin
perheen saaga, jossa esiintyy Kalevalasta tuttuja nimiä, vaikka itse
tarina ei Kalevalan kanssa yhtenevä olekaan.
Pekka Ervast julkaisi vuonna 1916 kirjan Kalevalan avain. Kirjassa
Kalevalaa käsitellään pyhänä kirjana, joka sulkee itseensä suurien
tietäjien ja viisasten tietoa ja kokemusta. Kalevalan avain tulkitsee
Kalevalaa mm. mysteeriotiedon, sisäisen siveysopin ja magian
näkökulmista. Ervastin tulkinnan mukaan Kalevalassa luovan jumaluuden
pyhästä kolminaisuudesta käytetään nimiä Ilmarinen, Lemminkäinen ja
Väinämöinen.[11]
Kalevalaa on myös käytetty poliittisiin tarkoitusperiin. Sillä on
perusteltu niin sotaisuutta (esim. Jääkärimarssi: Ja me nousemme kostona
Kullervon) kuin rauhanaatettakin (esim. ihmisyydentunnustajat ja
Väinämöinen-lehti). Kalevala on myös inspiroinut uuspakanoita,
erityisesti 1900-luvun alun kansallisromantiikan inspiroimia Ukon
uskovaisten tapaisia ryhmiä. Nykyajan uuspakanat suhtautuvat kuitenkin
Kalevalaan kriittisemmin, ja tutkivat mieluummin sen taustalla olevia
aitoja kansanrunoja [12].
[muokkaa] Kalevalan uudemmat mukaelmat
Sammon puolustus Don Rosan kovakantisen kokoelman Sammon salaisuus ja
muita Don Rosan parhaita kannessa ankkamaiseen tyyliin.
Sammon puolustus Don Rosan kovakantisen kokoelman Sammon salaisuus ja
muita Don Rosan parhaita kannessa ankkamaiseen tyyliin.
Paavo Haavikon TV-sarjanakin tunnettu teos Rauta-aika perustui löyhästi
Kalevalaan. Lastenkirjailija Mauri Kunnas laati Koirien Kalevala-
nimisen kirjan, jossa Kalevalan henkilöt olivat koiria. Don Rosa teki
sarjakuvatarinan Sammon etsinnästä Aku Ankkaan nimellä Sammon salaisuus
vuonna 1999.
Kristian Huitulan piirtämä sarjakuvakirja Kalevala julkaistiin Suomessa
kaksiosaisena vuonna 2000, ja sarjakuvasovitus sisältää kaikki Kalevalan
50 runoa alkuperäisellä runomitalla. Huitulan sarjakuva-Kalevala
julkaistiin myös Venäjällä 2003, ja englanninkielisenä painoksena 2005
The Kalevala Graphic Novel.
Suomalainen metallimusiikkiyhtye Amorphis äänitti vuonna 2005 ja
julkaisi 2006 pitkäsoiton "Eclipse", joka kertoo Kullervon tarinan.
Tulkinta tarinasta perustuu Paavo Haavikon teokseen.
Vuonna 2006 julkaistiin elokuva Jadesoturi, joka pohjautuu osittain
Kalevalaan.
[muokkaa] Kalevalan innoittamia rock- ja metalliyhtyeitä
* Amorphis
* Ajattara
* CMX
* Ensiferum
* Kalevala
* Kotiteollisuus
* Korpiklaani
* Turisas
* Tenhi
[muokkaa] Katso myös
* Alkumuna
* Kalevalan henkilöt
* Iso tammi
* Sampo
* Pohjola
* Väinölä eli Kalevalan maa
* Kalevalamitta
[muokkaa] Viitteet
1. ? Löytöretkiä Aasian kirjallisuuteen, Yliopistolehti: Alkuperä
2. ? Suomalaisen kirjallisuuden seura: Kalevala
3. ? Tiivistelmä Matti Kuusen kirjoituksesta "Missä Kalevala on
syntynyt? Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki 1978. Viitattu
28.2.2007
4. ? Kalevalaisen Runokielen Seura, Suomalaisen Kirjallisuuden
Seura, Tiivistelmä Matti Kuusen kirjoituksesta "Missä Kalevala on
syntynyt? Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki 1978. Viitattu
28.2.2007
5. ? väitöskirja Matti Pöllä Hiidenkivi 1/1999 s. 20-21
6. ? Tiivistelmä Matti Kuusen kirjoituksesta "Missä Kalevala on
syntynyt? Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki 1978. Viitattu
28.2.2007, [Kiuru, E. (2000) Mies ja hänen elämänsä. Viktor Jevsejevin
syntymästä 90 vuotta. Carelia 7/2000] Viitattu 28.2.2007
7. ? Juha Pentikäinen, s.19, Mythologia Fennica, 1995, Tampere
8. ? Kansalliset symbolit ja juhlat Suomi.fi-portaali. Viitattu 28.
helmikuuta 2007.
9. ? Ongelmia ja onnistuminen: Kalevalan neljäs ruotsinnos
10. ? "Kalevala", Pieni tietosanakirja.
11. ? Pekka Ervast: Kalevalan avain
12. ? Taivaannaula FAQ